Noniin, nyt on koko konkkaronkka kotona. Pitkä ajomatka takana ja pikavierailu mummulassa (missä Samun piti pissata heti keittiön matto märäksi), mutta nyt voidaan rauhoittua ensimmäiseen yöhön nelistään. Automatka meni oikein hyvin vaikka Silva meitä varoittelikin, että Samu saattaa voida pahoin, mutta ei onneksi voinut.

Liinalla selvästi ottaa aikansa, jotta tottuu pieneen herraan, mutta se saa kovasti kehuja ja rapsutuksia kun intoutuu leikkimään Samun kanssa. Samu yrittää kovasti houkutella Liinaa leikkimään eikä lannistu pienistä, jos ei toinen heti innostu. Samu otti heti punkkansa omakseen ja ennen iltatirsoja piti etutassut pestä vesikupissa. Samun kasvattaja Silva oli niin ihana, että antoi Samun lempilelut mukaan ja on se kiva, että on jotain tuttua ja omaa uudessa kodissa. Liinan luut on kyllä menneet parempiin suihin ja pieniin naskalihampaisiin, mutta mitäs jättää niitä lojumaan ympäriinsä. Kuvia pitää lisäillä myöhemmin, nyt silmät on niin sirrillään ettei moiseen hommaan kykene. Sen verran piti vielä sanoa, että hieman on ehkä aistittavissa, että Samu ikävöi Silvaa, Sannia ja Tuikkua, mutta kuinkas muutenkaan, niin hyvät kasvattajat sillä on ollut ettei parempia olisi voinut toivoa. Mutta nyt nukkumaan ja huomenna uudet kujeet!