Sunnuntaina olikin sitten ihan eri meno Liinalla ja pienellä varpaiden purijalla. Liina saa kovasti kiitosta leikkimisestään Samun kanssa, mutta edelleen pienet naskalihampaat hännässä saavat tytön murahtamaan mikä onkin ihan hyväksi myös Samulle, jotta oppii rajansa Liinan kanssa. Mutta tulevaisuus näyttää hyvältä! Hieman Liina näyttää välillä loukkaantuneelta kun ollaan tälläinen pieni rasavilli tuotu hänen ristikseen, mutta hyvää tämä tekee tytöllekin kunhan alkukankeus ylitetään.

Samu on perso herkuille, joten ollaan harjoiteltu istumista, luoksetuloa ja seuraamista makupalojen avulla ja hyvin menee fiksulle pojalle oppi perille. Ruoka on muutenkin maistunut sekä piimä, tästä pojasta ei varmastikaan tule nirsoilijaa. Samu on tutustunut myös imuriin ja föönin ääneen eikä nämä hetkauttaneet poikaa juurikaan. Ulkoa kuuluva sahauksen ääni oli kyllä omituinen ja sai Samun ihmettelemään ja hieman haukkumaan. Selvisi sitten, että isäntähän se siellä vain touhuaa niin Samusta sai heti apupojan remonttiin. Ulkoportaissa kulku on jo hienosti myös hallussa. Niissä menoa harjoiteltiin kannustuksen avulla ja parin epäröinnin jälkeen homma sujuu kuin vettä vain.

Tällä kertaa sain kuvia koneelle, tässä niistä muutama:

Samu löysi Liinan puoliksi syödyn härkäpuikon, se olikin sitten mieluinen natusteltava eikä Liinaakaan haitannut.

Viileällä nurtsilla on kiva loikoilla!

Tässä alla olevassa kuvassa Liina ja Samu ihmettelevät tennispalloa.