Tässä Samu the luppakorva istuu kotiportailla. Hienosti malttoi poseerata vaikka Liina söi vieressä luuta. :D 

Samu ja nakkimaksalaatikkokakku. 

Tässä kuva keväiseltä Lapin vaellukselta. 

Samu ja oma pulkka. 

Väsynyt vaeltaja. 

Josko nyt alkuun ihan lyhyesti kuulumisia sitten... Samulla ei siis tosiaan ole noussut toinen korva ollenkaan, mutta väliäkö tuolla, Liinalla on korvat höröllään kummankin puolesta. Samppa on vieläkin kolopesijä, enää ei poika vaan mahdu sohvan alle, joten kolot on etsittävä muualta. Samu on myös päässyt isännän mukaan opastamaan teinejä partiohommissa ja voi kun on poika ollut väsynyt näiden reissujen jälkeen. Kaikkia on pitänyt vahtia ja yrittää pitää laumaa kasassa, mutta eihän siitä mitään tule sellaisten ihmislasten kanssa, jotka leviävät kuin varpusparvi touhutessaan. Mutta ihan parasta on ollut kaikki uudet ystävät, joilta on saanut yllin kyllin rapsutuksia. Liinan kanssa painit ovat tasavertaistuneet, kummallakin painoa on nyt sen hieman reilut 20 kiloa, viimeksi mitattuna 23 kilon hujakoilla. Mutta juu, ei muuta kuin kuvien pariin, olkaatten hyvä. :) 

Ensimmäiseksi kesäkuva Meikolta. 

Tässä luimukorva kotosalla.

Tässä ollaan kalassa isännän kanssa.

Ja vielä kuva Samusta kotiportailla, missä on ihan parasta ottaa päikkärit. 

Samu on jo varsin iso poika, melkein Liinan kokoinen pörheän karvansa kanssa. Latailen lisää kuvia tässä joulunpyhinä. Hienoa oli nähdä Soutajan kennelin blogissa sisarusten joulutervehdyksiä ja kiitos Silvalle kortista! :) Samu toivoo sisaruksille, Sannille ja Tuikulle lahjaksi meheviä luita ja kinkun siipaleita ja kaikille oikein rentoa joulua!

Liina osaa oikein hienosti painia ja "antaa löysiä" Samulle välillä, jotta Samu olevinaan pääsee niskan päälle. Samu on kyllä sinnikäs sissi painimaan ja lähtee yleensä leikkiin halausotteella kaulan ympäri, mutta osaa kyllä käyttäytyä kun Liina kertoo, että nyt riittää. Samu on myös oppinut vaanimaan Liinaa ja onkin huvittava seurata hiipimistä ennen hyökkäystä. :)

Sasun mökillä riittikin sitten vasta vauhtia. Sasu, jota melkein voisi sanoa lentäväksi koiraksi, piti Samun liikkeessä melkein jatkuvasti ja kyllä sen sitten huomasi kotona kun uni maistui. Sasu ei aluksi meinannut noteerata pientä pentua ollenkaan, koska olihan mukana myös kauniimman sukupuolen edustaja Liina. Liina tosin oli omalla ärhäkällä päällänsä, joten Sasun kiinnostus lopahti varsin nopeasti. Sasulla riitti vauhtia tuplasti enemmän kuin Samulla ja Liinalla yhteensä, Samu yritti pysyä perässä ja Liina oli mielellään rauhassa ja seurasi sivusta.

Samu kävi myös osaksi kastautumassa järvessä, Sasu kun näytti hienosti mallia, miten keppi noudetaan uimalla vedestä. Ihan rimpulaksi meni poika, kun turkki oli osaksi märkä, on se vaan niin pieni vielä, pörheä karva hämää todella paljon.

Siinähän se viikonloppu meni mökkeillessä ja jälleen arki koittaa. Tässä vielä syysterveisiä Samulta!

Tässä tämmöinen rapainen poika, joka hetkeksi malttoi hymyillä kameralle. :)

Ja tässä Samu ja Liina yhteisellä ruohomättäällä maistelemassa.

Kuvien laatuun ei kannata kiinnittää mitään huomiota, vielä en osaa niitä mitenkään muokata, mutta oppia ikä kaikki. :)

Samu on päässyt myös tutustumaan järveen Meikon ulkoilualueella. Oli siinä ihmetyksen ja riemun aihetta kun vettä olikin runsaasti enemmän kuin juomakupissa, jossa Samu mielellään läträä tassujaan. Isäntä sai videonpätkääkin otettua, mutta katsotaan josko saataisi se tänne kaikkien nähtäville.

Liinassa on ollut havaittavissa pientä suojelunhalua, naapurin sakemanni meinasi saada köniin kun tuli liian lähelle Samua lenkillä (osasyynä saattoi kyllä olla myös Liinan antipatia sakemanneja kohtaan, joka johtuu yhdestä äkäisestä yksilöstä edellisen kotimme naapurustossa...) Yhä enemmän ja enemmän tämä kaksikko hitsautuu yhteen, mutta sitähän me aavisteltiinkin alusta pitäen. :) 

Tässä kuvassa meidän "vahtikoirat" loikoilevat portin pielessä, pitäähän sitä tarkkailla ohikulkijoita ja haukkua hunsvoteille (lue; mopopojille). ;)

Tässä pieni poseerauskuva kun kerrankin Samu hetkeksi istui paikoilleen. :) 

Isäntä tekaisi eilen aitauksen Samua varten pihalle, jolla rajattiin hieman liikkumista, jotta liukkaan veijarin spurtit eivät yltäisi tielle ja junaradalle asti. Liina on ihmeissään moisesta kun on saanut vapaasti olla pihalla ittekseen eikä ole juurikaan siitä hötkyillyt mihinkään, mutta väliaikainen ratkaisu tämä aitaus vaan on ja poistetaan sitten, kun Samu selvästi pysyy pihalla ja tottelee paremmin luoksetuloa.

Liina suhtautuu päivä päivältä paremmin Samuun ja antaa jo Samun haistella ja törmäillä häneen ilman sen suurempaa murahdusta. Hampaat hännässä edelleen harmittaa Liinaa, mutta kylläisenä ja levänneenä Liinan huumori selvästi riittää paremmin, pitää siis pitää tytön lepoa ja syöntiä silmällä, jotta jaksaa pientä herraa helpommin.

Samu on perso herkuille, joten ollaan harjoiteltu istumista, luoksetuloa ja seuraamista makupalojen avulla ja hyvin menee fiksulle pojalle oppi perille. Ruoka on muutenkin maistunut sekä piimä, tästä pojasta ei varmastikaan tule nirsoilijaa. Samu on tutustunut myös imuriin ja föönin ääneen eikä nämä hetkauttaneet poikaa juurikaan. Ulkoa kuuluva sahauksen ääni oli kyllä omituinen ja sai Samun ihmettelemään ja hieman haukkumaan. Selvisi sitten, että isäntähän se siellä vain touhuaa niin Samusta sai heti apupojan remonttiin. Ulkoportaissa kulku on jo hienosti myös hallussa. Niissä menoa harjoiteltiin kannustuksen avulla ja parin epäröinnin jälkeen homma sujuu kuin vettä vain.

Tällä kertaa sain kuvia koneelle, tässä niistä muutama:

Samu löysi Liinan puoliksi syödyn härkäpuikon, se olikin sitten mieluinen natusteltava eikä Liinaakaan haitannut.

Viileällä nurtsilla on kiva loikoilla!

Tässä alla olevassa kuvassa Liina ja Samu ihmettelevät tennispalloa.

Liinalla selvästi ottaa aikansa, jotta tottuu pieneen herraan, mutta se saa kovasti kehuja ja rapsutuksia kun intoutuu leikkimään Samun kanssa. Samu yrittää kovasti houkutella Liinaa leikkimään eikä lannistu pienistä, jos ei toinen heti innostu. Samu otti heti punkkansa omakseen ja ennen iltatirsoja piti etutassut pestä vesikupissa. Samun kasvattaja Silva oli niin ihana, että antoi Samun lempilelut mukaan ja on se kiva, että on jotain tuttua ja omaa uudessa kodissa. Liinan luut on kyllä menneet parempiin suihin ja pieniin naskalihampaisiin, mutta mitäs jättää niitä lojumaan ympäriinsä. Kuvia pitää lisäillä myöhemmin, nyt silmät on niin sirrillään ettei moiseen hommaan kykene. Sen verran piti vielä sanoa, että hieman on ehkä aistittavissa, että Samu ikävöi Silvaa, Sannia ja Tuikkua, mutta kuinkas muutenkaan, niin hyvät kasvattajat sillä on ollut ettei parempia olisi voinut toivoa. Mutta nyt nukkumaan ja huomenna uudet kujeet!